Eikö se ole sellaista löperöä höttöä, että selitetään vaan, ja ollaan tekemättä vaikeita asioita?
Vastaan heti. Ei, sitä se ei ole.
Itsekritiikki on välillä tiukassa.
Huomaan välillä pysähtyväni siihen, miten puhun itselleni työssä.
Kun on hoppua, epävarmuutta tai jokin ei etene niin kuin olin ajatellut, sisäinen ääni muuttuu helposti kovin moittivaksi, joskus ankaraksikin.
“Olisi pitänyt ymmärtää ennakoida.”
“Miksi en tajunnut yhdistää näitä asioita?”
Kädet puuskassa ja ääni kireänä poljen jalkaa itselleni. Niin se itsensä moittiminen vaan tuntuu olevan yllättävän helppoa, vaikka kaverille puhuisi aivan toisin.
Mitä itsemyötätunto tarkoittaa minulle?
Minulle itsemyötätunto ei ole ensisijaisesti lempeitä lauseita.
Se on ennen kaikkea ikävien olotilojen tunnistamista ja sanoittamista ja läsnäoloa tässä hetkessä. Se on sen hyväksymistä, että vaikeuksia on, ja että aina voisi tehdä jotain paremmin.
Se kertoo jonkinlaisesta kasvun mahdollisuudesta, epämukavuusalueesta ja tilaisuudesta oppia uutta. Tai äärimmillään siitä, että juuri nyt elämässä on vaikkapa terveyteen liittyvä valtava epävarmuus, ja siksi on sietämättömän vaikeaa.
Nuorempana jäin usein ruoskimaan itseäni. Se oli kovaa, vaativaa ja johti tavallisesti kasvavaan riittämättömyyden tunteeseen.
Kun työssä epäonnistuu, tekee virheen, sanoo väärin tai pelkää vaikkapa jonkun ihmisen tapaamista, nousee ehkä epävarmuutta, häpeää, pelkoa tai vihaa. Se tarkoittaa stressireaktiota kehossa.
Stressi taas saa ajattelun näkökulman kapenemaan, ongelmanratkaisukyvyn heikkenemään ja saattaa lamaannuttaa. Se on tapa suojautua.
Tiedät varmaan sen tunteen. Ihan kuin jäisi tuleen makaamaan, vaikka sekin tuntuu kamalalta.
Itseään ruoskimalla voi käydä niin, että eteenpäin vievän liikkeen sijaan suojautuu ja jähmettyy paikalleen.
Miksi työelämä tarvitsee itsemyötätuntoa?
Ilman kristallipalloakin voi sanoa, että työelämä ei ole muuttumassa kevyemmäksi.
Virheet, vaikeat tilanteet ja vuorovaikutuksen kompastukset eivät tule poistumaan mihinkään. Moni elää ja tekee työtään jatkuvan muutoksen, epävarmuuden ja ehkä epäselvienkin vaatimusten keskellä.
Työ vaatii jatkuvaa sopeutumista ja kykyä kohdata onnistumisia ja takapakkeja.
Ilman itsemyötätuntoa kuormitus kääntyy helposti kierteeksi, jossa vaativuus, kova sisäinen puhe ja ankaruus vievät enemmän energiaa ja ongelmanratkaisukykyä kuin tuovat lisää tarkkuutta ja onnistumisia – vaikka ehkä kuvittelemme toisin.
Sisäinen puhe vaikuttaa jaksamiseen
Se, miten puhumme itsellemme, ei ole yhdentekevää.
Sisäinen kriitikko ei yleensä lisää voimaa, vaan kuluttaa sitä.
Kun olemme jatkuvasti itsellemme ankaria, keho ja mieli pysyvät kuormittuneessa tilassa.
Myötätuntoisempi suhde itseen tukee tutkitusti jaksamista, vuorovaikutustaitoja ja kykyä kohdata vaikeita tilanteita.
Se ei tarkoita, että sisäinen puhe muuttuisi lässytykseksi tai velvollisuuksien välttelyksi, vaan läsnäolevaksi, myötätuntoiseksi ja itseä kannustavaksi. Se antaa mahdollisuuden nähdä, että hankaluuksia on ollut ennenkin ja silloinkin niistä selvittiiin – ehkä aktiivisella, lämpimällä ja myönteisellä otteella.
Itsemyötätunto ei poista vaikeuksia.
Mutta se lisää kykyä kestää niitä.
Itsemyötätuntoisena pystyn toimimaan selkeämmin, tekemään viisaampia valintoja ja suuntaamaan energiaani siihen, mikä on merkityksellistä.
Se auttaa palautumaan, lisää luottamusta selviytymiseen ja suojaa uupumiselta. Kun emme käytä energiaa itseämme vastaan, sitä jää enemmän käyttöön siihen, mikä on oikeasti tärkeää.
Minulle itsemyötätunto onkin ennen kaikkea yhdistelmä lempeyttä ja jämäkkyyttä. Kannustusta ja rohkaisua. Se antaa voimavaroja ja itseluottamusta tarttua, yrittää uudestaan ja nostaa asioita esiin.
Itsemyötätuntoa voi vahvistaa vaikkapa rentoutumalla, liikkumalla ja tekemällä itselleen hyviä tekoja.
Miltä itsemyötätunto näyttää käytännössä?
Itsemyötätuntoa tutkinut Kristin Neff kuvaa, että itsemyötätunto rakentuu kolmesta keskeisestä osasta.
1. Tietoinen läsnäolo hetkessä
Tätä voi harjoitella keskittymällä pienen hetken vaikkapa itsekriittisen puheen keskellä omaan hengitykseen tai aisteihin. Havaitse ja skannaa läpi avoimella mielellä omat ajatukset, tunteet ja kehon tuntemukset. Mitä tietoisempi olet tästä hetkestä, sen vähemmän mielesi seikkailee tulevaisuuden huolissa, vatvoo asioita tai ohittaa omia tarpeita.
Läsnäololla, sillä että huomaan juuri nyt, miten hengitän ja olen, on yllättävän suuri voima. Kokeile lempeästi, älä suorita äläkä puske!
2. Yhteisen ihmisyyden ymmärtäminen
Tämä tarkoittaa käsitystä siitä, että et ole ainut, jolla on vaikeuksia tai joka tekee virheitä. Se on inhimillistä, vaikka ehkä joskus tuntuu siltä, että kukaan muu ikinä koskaan ei unohda keittää palaverikahveja….
Et ole myöskään yksin. On tärkeää kokea yhteyttä toisiin ja muistaa, että hyvillekin ihmisille tapahtuu pahoja asioita. On sairautta, kärsimystä ja hankaluuksia ihmissuhteissa. Se kuuluu elämään.
Yhteisen ihmisyyden ymmärtämisen vastakohtana on vetäytyä, takertua vaikeuksiin ja ehkä häpeäänkin sekä vertailla itseään kriittisellä tavalla muihin. Miksi juuri minä? Se voi olla aika lannistavaa.
3. Ystävällisyys itseä kohtaan
Kun huomaat oman kokemuksesi ja tunteesi, suhtaudu niihin ystävällisesti, huolenpidolla ja ymmärryksellä.
Tarjoile itsellesi ruokaa, vaali hyviä hetkiä, tee asioita, joille mielesi palaa.
Voit kääriytyä peittoon, lähteä kahvilaan tai sytyttää arkenakin kynttilän, jos ne ovat tekoja, jotka tuottavat sinulle hyvää. Huomaa, miten puhut itsellesi – onko kieli ja äänensävy ystävällistä vai nalkutatko?
Pyydä ja anna apua, rajaa asioita ja ole itsesi puolella.
Tämän hyvää tekevän itsemyötätunnon kääntöpuolella on vaativuus, riittämättömyys ja itsekritiikki, jotka harvoin vievät yksinään ihmistä kestävään kukoistukseen.
Lopuksi
Työelämässä puhutaan paljon jaksamisesta, palautumisesta ja resilienssistä, mielen joustavuudesta erilaisissa tilanteissa.
Itsemyötätunto on yksi avain näihin kaikkiin.
Se ei ole pehmeä vaihtoehto.
Se on yksi keskeinen taito selviytyä, sopeutua, liikkua eteenpäin ja voida hyvin työelämässä, joka on juuri sellaista kuin se nyt on.
Itsemyötätunto koostuu kolmesta vaiheesta. Tule ensin tietoiseksi kärsimyksestä ja ikävistä tunteista ja tuntemuksista itsessäsi. Osoita sitten myötätuntoa itsellesi ja päätä, miten jatkat eteenpäin myötätuntoisesti. Siinä se.
P.S.
Itsemyötätunto on taito.
Sitä voi ja kannattaa harjoitella.
Ja sillä on yllättävän suuri vaikutus siihen, miten ajattelemme, toimimme ja voimme.