Kuolema, vakava sairaus ja menetykset koskettavat väistämättä jokaista meistä jossain kohtaa elämää.
Suru voi tulla hiljaa hiipien tai äkisti. Sen voi kuoleman lisäksi aiheuttaa esimerkiksi pitkä sairaus, omaishoitajuus tai pelko menetyksestä.
Suru on tarpeellinen tunne. Se kertoo, mikä elämässä on merkityksellistä ja auttaa luopumaan. Suru rakentaa ikään kuin siltaa eri aikojen välille.
Keskustelutuki auttaa jäsentämään tunteita ja löytämään tilaa hengittää vaikean elämäntilanteen keskellä. Annan sinulle rauhallisen, sallivan ja myötätuntoisen tilan pysähtyä tarkastelemaan sitä, mitä nyt on.
Vastaanottoni on Vihdin Otalammella. Etänä tai puhelimen päässä voit olla missä vain. Myös terpeuttinen luontokävely sopii keskeusteluun valtavan hyvin!
Kun elämä koskettaa kuoleman ja menetyksen kautta
Kuolema ja vakava sairaus pysäyttävät usein tavalla, johon emme ole valmistautuneita. Kun läheinen sairastuu, kuolee tai elämä muuttuu omaishoitajuuden myötä, mieli voi täyttyä monenlaisista ajatuksista ja tunteista.
Suru ei kuitenkaan ole vain yksi tunne. Sen rinnalla voi kulkea esimerkiksi
- ikävä
- helpotus
- pelko
- syyllisyys
- viha
- väsymys
- tyhjyys
Kaikki nämä ovat inhimillisiä reaktioita menetykseen.
Moni huomaa myös, että suru ei etene suoraviivaisesti. Se ei ole tehtävä, joka suoritetaan tai tunne, joka jotenkin vain loppuisi ja lakkaisi olemasta.
Suru on usein enemminkin kuin aallokko tai virta. Välillä se on hiljainen ja lähes huomaamaton, välillä se nousee, vyöryy ja tyrskyää. Tai voi olla, että et tunne oikeastaan yhtään mitään. Ajan myötä aallot usein muuttuvat pehmeämmiksi ja harvenevat, mutta ne voivat silti palata.
Suru ei ole suoritus
Suruun liittyy joskus odotuksia, jotka voivat olla omia mielikuvia, kotoa opittuja tapoja tai voi olla, että olet oppinut ne muusta ympäristöstä. Ajatellaan, että surusta pitäisi päästä yli tai että sen pitäisi helpottaa tietyssä ajassa.
Todellisuudessa suru on aina yksilöllinen kokemus.
Tutkimukset osoittavat, että ihmiset kokevat surun hyvin eri tavoin. Joillekin puhuminen helpottaa, toisille taas rauhallinen läsnäolo tai luonnossa oleminen tuo lohtua. Moni kokee surua myös kehossa vaikkapa väsymyksenä, levottomuutena tai keskittymisvaikeuksina.
Suru ei ole merkki heikkoudesta. Se kertoo siitä, että jokin elämässä on ollut tärkeää ja merkityksellistä.
Tukea omaishoitajille ja läheisen sairauden keskelle
Omaishoitajuus tai läheisen sairastamisen seuraaminen voi kuormittaa monella tavalla. Vastuu läheisen hyvinvoinnista, jatkuva huoli ja arjen vaatimukset voivat viedä paljon voimia.
Omaishoitajat jäävät usein helposti yksin ajatustensa kanssa. Moni kokee, ettei omalle jaksamiselle tai tunteille oikein ole tilaa tai että ne eivät ole niin tärkeitä kuin läheisen vointi.
Terapeuttinen keskustelutuki tarjoaa hetken, jossa voit
- pysähtyä rauhassa oman tilanteesi äärelle
- puhua myös vaikeista tunteista
- jäsentää ajatuksia ja kuormitusta
- löytää pieniä keinoja oman jaksamisen tueksi
Sinun ei tarvitse kantaa kaikkea yksin.
Lempeä tila pysähtyä surun äärelle
Joskus surun keskellä auttaa se, että toinen kuuntelee rauhassa. Että ei tarvitse selittää tai olla vahva.
Työskentelytavassani korostuvat myötätunto, rauhallinen läsnäolo ja kunnioitus sitä kohtaan, mitä elämässäsi on tapahtunut.
Keskustelussa voimme
- jäsentää ajatuksia ja tunteita
- puhua menetyksestä tai kuoleman kohtaamisesta
- tarkastella omaishoitajuuden kuormitusta
- etsiä pieniä keinoja helpottaa oloa
Joskus keskustelu kulkee sanojen kautta. Joskus voimme myös pysähtyä hetkeksi hengityksen tai kehon tuntemusten äärelle, jotta mieli saa hetken levätä.
Usein jo se, että asioille löytyy tila ja sanat, voi tuoda hieman keveyttä.
Se mitä on joskus ollut, jättää meihin jäljen.
Muistot ovat tärkeitä.
Usein kysytyt kysymykset
Milloin suruun kannattaa hakea keskusteluapua?
Voit hakea keskustelutukea milloin tahansa, jos suru tai elämäntilanne tuntuu raskaalta kantaa yksin. Apua ei tarvitse odottaa niin pitkään, että tilanne on hyvin vaikea.
Onko suru normaalia vielä pitkän ajan jälkeen?
Kyllä. Suru ei noudata mitään aikataulua. Moni huomaa, että suru kulkee mukana pitkään ja palaa joskus uudelleen esimerkiksi muistojen tai elämän tapahtumien kautta.
Voiko suru tuntua myös kehossa?
Kyllä. Suru voi näkyä esimerkiksi väsymyksenä, levottomuutena, keskittymisvaikeuksina tai univaikeuksina ja ruokahaluttomuutena. Keholliset reaktiot ovat tavallisia menetyksen jälkeen.
Voinko tulla keskustelemaan, vaikka läheinen ei ole kuollut mutta on vakavasti sairas?
Kyllä. Vakava sairaus ja sen tuoma epävarmuus voivat herättää paljon tunteita. Keskustelu auttaa jäsentämään niitä.
Voiko omaishoitaja hakea keskustelutukea?
Ehdottomasti. Omaishoitajuus on usein samaan aikaan sekä merkityksellistä että kuormittavaa. Keskustelu auttaa huolehtimaan myös omasta jaksamisesta.